Opiskeluaikoina vuosituhannen vaihteessa asuin silloisen tyttöystäväni kanssa yli 60 m2 saunallisessa kolmiossa, 5 min pyöräilymatkan päässä kaupungin keskustasta. 90-luvun asunnossa oli parveke. Järvelle oli kivenheitto ja se näkyi kun ikkunasta vähän kurkotti.
Aika kivat oltavat siis.
Kyseessä oli kaupungin vuokra-asunto joten vuokra oli huokea, muistaakseni jotain 3000 markkaa eli noin 500 euroa kuussa. Ei paljoa mitään.
Matkustelin hieman. Joitain reppureissuja Eurooppaan lähinnä. Vietin viikonloput baareissa. Harrastin. Rahaa paloi. Tili oli usein tyhjä kuun päätteeksi mutta koskaan ei käsi puristanut mailaa eikä homma stressannut.
Elin aika huoletonta elämää.
Kun homma muuttuu vakavaksi
Sitten sain vakityön. Aloin saamaan palkkaa. Ensiksi 2500e/kk, sitten 3000e/kk, siirryttyäni seniorikonsultin hommiin bonuksineen päästiin reiluun 4000e/kk lähes joka kuukausi.
Ostin oman asunnon. Nostin sosiaalista asemaani.
Muutin asumaan yksin 45 m2 60-luvun kerrostalo kaksioon, ilman hissiä, ei saunaa. Parveke sentään. Vessa ja keittö olivat originaaleja. Astianpesukonetta ei saanut asennettua.
Olin asuntosijoittaja. Nostin asemaani mutta käytännössä downshiftasin.
Työmäärät kasvoivat, painoin pahimmillaan 7 projektia samaan aikaan. Reissasin ympäri Suomea. Tein töitä välillä yömyöhään, usein viikonloppuisin.
Työn sisältö ei tuntunut omalta. Toisaalta en nähnyt riittävän nopeaa nousua uraportaillakaan, jotta se olisi tyydyttänyt kunnianhimon.
En ollut vain downsiftannut. Elämänlaatuni itseasiassa tippui.
Olin ehkä 10 kertaistanut tuloni opiskelijavuosilta mutta olin samalla kasvattanut keskikokoisen kyrvän otsaani.
Sitten vuonna 2008, lähdin yrittäjäksi.
Mitä voit todella menettää? Ja onko se lopulta niin paha asia?
Ennen yrittäjäksi hyppäämistä olin ottanut lopputilin hyväpalkkaisesta konsultin pestistä.
Päätin, että ensiksi pitää lopettaa edellinen juttu ennen kuin suunnitellaan uutta. Ettei tule tehtyä hölmöä kompromissia.
Lopputiliä ennen mietin – mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Entä jos en saakaan uutta työpaikkaa, entä jos joudun tyytymään edellistä työtä arvoasteikolla alemmalle.
Entä jos jään työttömäksi? Se oli varmaan se worst case -scenario.
Okei, mitä käy jos jään työttömäksi tai opiskelijaksi?
- muutan takaisin vuokralle saunalliseen kolmioon järvinäköalalla
- matkustan kuten ennenkin
- harrastan kuten ennenkin
- käyn baareissa
- elän huoletonta elämää ja vehje otsassa häviää samalla kun stressi häviää
- saan aikaa miettiä mitä oikeasti elämältä haluan, saan toteuttaa unelmiani
Puhumattakaan siitä, että asunnon myyntivoitot voin sijoittaa tai elellä vielä vähän extra-leveämmin vähän aikaa.
Usein kuvittelemme, että olemme saavuttaneet elämässä jonkin askelman, joka on niin paljon parempi kuin edellinen, ettei paluu ole vaihtoehto.
Mutta olisiko tämä nyt niin kurja juttu sitten?
Onko ne riskit ja seuraukset niin kaameat, että siitä turvatusta mutta usein stressaavasta tai epätyydyttävästä elämästä ei voisi lähteä?
Varsinkin jos vaakakupissa voit voittaa jotain suurta.
Omalta osalta päätös oli ainakin selvä.
”Ihmisraunioita,
Rottia ja koita,
Jotka syövät elämää.
Sulotuoksut houkuttaa
Ennustaen kuolemaa,
Jos ei nouse pystyyn pää.”
Hoida itses kuntoon. Maarit
