Olin aikanaan yliopistossa.
Olin tehnyt kandityöni valmiiksi 3. opiskeluvuoden keväällä. Palautin työni proffalle, joka kysyi: Tekisitkö gradun samasta aiheesta?
En ollut kovin kiinnostunut aiheesta (tietovarastointi) joten kieltäydyin.
Proffa: ”Siitä maksettaisiin palkkaa. Työ tehtäisiin Puolustusvoimille”
Minä: ”Jaa että rahaa vai? No ehkä sitten kuitenkin.”
Proffa: ”Tähän sisältyy pieni mutta… asiakas vaatii, että työ on valmis syyskuussa. Sinulla on 3kk aikaa jos aloitat heti.”
Minä: ”Nooh, eiköhän me pidetä kesälomat ensiksi pois ja aloitetaan sitten.”
Viimeinen oli tarkoitettu kevennykseksi mutta niinhän siinä kävi, että kesä meni lomaillessa. Olin virallisesti yliopiston tutkimusprojektissa tutkimusassistenttina mutta ainoana tehtävänä gradun kirjoittaminen joten sitähän pystyi tekemään vaikka rannalla tai terassilla.
Luin kesällä lähdekirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleita. Tuohon aikaan kaikki oli printattu paperille ja muistiinpanotkin rustasin käsin vihkoon tai artikkeleiden sivuun.
2 kuukautta meni hujauksessa ja huomasin kesän loputtua, että en ollut kirjoittanut varsinaisesti mitään. Iso pino muistiinpanoja ja alleviivauksia kyllä löytyi. Heinäkuun vaihtuessa elokuuhun, alkoi pieni paine hiipiä takaraivoon.
Elokuun alussa aloin kirjoittamaan. Kirjoitin pitkiä päiviä, välillä lukien lisää kirjallisuutta. Pari viimeistä yötä meni kirjoittaessa. Lopulta palautin työni deadlineen mennessä elokuun lopussa.
Huippugradu kuukaudessa
Olin suunnitellut kirjoittavani graduni jossain 4-5 opiskeluvuoden vaiheille, kuten normaalisti on tapana.
Ajattelin, että varaisin sille aikaa 6-12 kuukautta, kuten normaalisti on tapana.
Tekisin sen jostakin itselle tärkeästä aiheesta, johon suhtautuisin intohimoisesta ja josta jatkaa ehkä tekemään väitöskirjaa. Kuten oletin olevan tapana.
Miten meni?
Tein graduni käytännössä valmiiksi 1 kuukaudessa, aiheesta jonka professorini antoi, ja tein työni valmiiksi jo 3. opiskeluvuoden päätteeksi.
Jälki ei ollut hutiloitua. Sain toiseksi parhaan arvosanan, eximian, ja professorini käytti myöhemmin graduani esimerkkitapauksena hyvästä gradusta. Minua pyydettiin tekemään väikkäriä. Gradun kautta sain myös työpaikan ja tein 14 vuotta noita töitä.
Meni siis ihan kivasti.
Omahyväisen pätemisen lisäksi Aina Nälkä -projektissa ja startupissa kiinnostaa oppiminen ja erityisesti nopeasti oppiminen. Asioiden tekeminen eri tavalla. Sääntöjen rikkominen.
- Miksi johonkin pitäisi käyttää vuosi, jos sen voi tehdä kuukaudessa?
- Miksi johonkin pitäisi käyttää 100 000e jos sen voi tehdä tonnilla?
- Voisinko oikaista mutta tehdä huippulaatua?
Keräsin tähän kirjoitukseen muutaman havainnon ja niksin miten gradun voi kirjoittaa kuukaudessa. Uskon, että nämä opit pätevät moneen muuhunkin asiaan elämässä, esimerkiksi startup-yrittämiseen.
Miten kirjoittaa gradu kuukaudessa?
Kertaan tässä omat keinot, motivaattorit ja vinkit miten erinomaisen gradun voi kirjoittaa huippunopeasti.
Stand in the shoulder of giants – ota mallia parhaista
Ensimmäiseksi selvitin mitkä gradut olivat saaneet parhaimman mahdollisen arvosanan eli laudaturin.
Marssin kirjastoon, valitsin noin 5 erinomaista gradua ja luin nämä nopeasti läpi. Tutustuin mikä teki niistä hyvän.
Tutkin muotoa, kirjoitustyyliä, etsin mitä yhteistä näillä parhaimman arvosanan graduilla on. Jo kolmannen kohdalla alkoi hyvän gradun elementtejä hahmottumaan.
- elävä mutta selkeä kirjoitustyyli
- monipuoliset tavat viitata lähdekirjallisuuteen
- tärkeiden asioiden toisto
- tarinan rakenne ja rytmi: johdanto joka luvussa, yhteenveto jokaisen lopussa ja lyhyt viittaus mitä seuraavassa luvussa käsitellään.
- lähdeviitteiden määrä ja laatu
- jne.
Tietty olin saanut myös professoriltani ohjeistuksen ja tärppilistan gradun kirjoittamista varten. Siinä oli juuri samoja elementtejä mitä löysin parhaista graduista.
Imin siis oppia eri lähteistä miten kirjoittaa hyvä gradu ja tein tästä synteesin.
Samaa menetelmää käytän startup-yrittäjänä. Heti ensimmäisellä viikolla yrittäjänä otin yhteyttä kokeneimpiin startup-yrittäjiin ja pyysin haastatteluja. Aloin keräämään tietoa mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.
Tunne pelisäännöt – ja riko niitä (tai hyödy niistä)
Kukaan ei oikeasti tutustu tutkimuksen sisältöön. Ideaalitilanteessa tutkit jotain sellaista mitä ei ole ennen tutkittu. Gradusi arvioiva professori harvoin on juuri tutkimasi aihealueen expertti. Ei ollut ainakaan minun tapauksessa.
Aivan kuten innovatiivinen startup-yrittäjä on usein oman alansa maailman paras asiantuntija. Ei sijoittajat. Ei kilpailijat. Ei usein edes asiakkaat.
Oli siis melko sama mitä graduni sisältö oli, kunhan oli vakuuttava lähdeluettelo takaamassa uskottavuus ja muuten rakenne ja tyyli kunnossa.
Ohjeeni gradun tekijöille:
- keskity muotoon
- korjaa kaikki kirjoitusvirheet
- noudata laitoksen ohjeita marginaaleista, otsikoista, sivunumeroinneista ja muusta pikkutarkasta
- toista tärkeät asiat 3 kertaa: johdanto, leipätesti, yhteenveto
- viittaa monipuolisesti, käy vuoropuhelua lähteiden ja tekstisi kanssa
- kirjoita sujuvasti ja hyvällä rytmillä
- valitse helppo tutkimusmuoto: kirjallisuuskatsaus on helpoin. Sillä ei saa laudaturia mutta eximia tulee kohtuu helposti.
- keskity mittavaan lähdeluetteloon arvostetuista lähteistä
- käytä arvostettuja journeleita ja konferenssiartikkeleita,
- ne on sekä arvostetumpia mutta myös nopeampi lukea läpi kuin kirjat.
- vältä suomeksi kirjoitettuja yleiskirjoja, lähinnä kaikki mikä löytyy kirjastoista on passe
- palauta työ mahdollisimman nopeasti, vaikka raakileena… laita tarkastajat ja proffat tekemään työtä puolestasi
Ymmärrä myös, että kyseessä on ”vain” vähän laajempi harjoitustyö.
Kun luin erinomaisia graduja, huomasin että niissä ei ollut mitään ihmeellistä. Ei mitään sellaista mitä en itse osaisi tehdä.
Kun ymmärtää, että ei tämä niin iso juttu ole koko elämän perspektiivissä, homma usein sujuukin helpommin.
Hanki motivaattoreita
Motivaattorinani toimi seuraavat tekijät:
- taloudellinen motiivi: sain palkkaa
- palkamaksajan (ja puolustusvoimien) tuoma taustapaine
- resurssien minimointi: aikaraja
- ulkopuolinen tuki ja usko minuun: proffani luottamus, että tämähän on sulle ihan pikkujuttu
- pätemisen tarve (sisäsyntyinen tai lapsuuden trauman tulos)
Osittain samoja motivaattoreita on käytössäni nyt startup-yrittäjänä:
- olen säätänyt itselleni aikarajan (6kk jonka jälkeen päätös jatkosta)
- taloudellinen motiivi on erittäin suuri (kun tili on tyhjä, talo lähtee alta ja perhe jää ilman ruokaa)
- pitämällä julkista blogia edistymisestä, luon myös painetta itselleni.
- taitaa joku ulkopuolinenkin uskoa, että tässä on järkeä.
Ja pätemisen tarve on siellä aina vaan.
Tee hitosti töitä
Vaikka kirjoitin gradun kuukaudessa, tein silti enemmän töitä kuin useimmat tekevät puolessa vuodessa tai vuodessa.
Saatoin kirjoittaa 12 tuntia päivässä. Kirjoitin välillä klo 04 yöllä. Kirjoitin 7 päivää viikossa. Paahdoin sen kuukauden niska limassa.
Yhteenveto: tee hitosti töitä mutta tee niitä fiksusti
Tässä onkin asian pihvi joka pätee niin gradun kirjoittamiseen kuin yrittämiseen:
Töitä pitää tehdä aivan älyttömästi.
Mutta niitä pitää tehdä fiksusti. Jos haluat olla vähintäänkin maailman paras, ei ole mitään järkeä mennä keskitietä, tehdä niin kuin kaikki ennenkin.
Siksi pitääkin:
a.) oppia parhailta
b.) tuntea säännöt ja rikkoa niitä
c.) hankkia motivaattorit potkimaan perseelle
d.) ja sitten painaa 100 lasissa kunnes silmissä sumenee
Tutustu startup-yrityksemme tuotteisiin:
Onerva – viestintäpalvelu kotihoitoon ja palveluasumiseen
How to be a Finn – opetuspeli maahanmuuttajien kotoutumiseen
Erinomaista!
Kiitos <3