Palkkasin oman matlockin. Ajattelin, että pitäähän jokaisella yrittäjällä olla sellainen.
En vain sitä varten, että voin paremmin vastata kilpailijoiden asianajajien lähettämiin haasteisiin koskien blogitekstejäni, vaan lähinnä varmistaakseni, että Onerva vastaa kaikkiin henkilötietolakisäädöksiin ja tietosuojavaatimuksiin.
Ja muutenkin laittamaan sopimuspaperimme kuntoon. Ja toki myös vastatakseen niihin kilpailijoiden lakimiesten haasteisiin liittyen blogiteksteihini.
Kynnys palkata asianajaja on suuri
Kuvittelin, että jos palkkaan juristin, voin heittää hyvästit samantien kymppitonneille.
Eikös se ole pikkurillin antamista pirulle, vähän kuin lähtisi mukaan IT-projektiin? Loputon suo.
Mut ei se ollut (ainakaan vielä). Kyseessä on tuttu kaveri, jonka kanssa löydettiin nopeasti yhteinen sävel. Luottamus.
Haluankin noudattaa kaikessa rekrytoinnissa ja yhteistyökumppaneiden hankinnassa periaatetta:
Tee töitä vain niiden kanssa, joihin luotat täysin.
Joko olen tuntenut henkilön lapsuudesta saakka (check), joku jonka olen tuntenut lapsuudesta saakka menee takuuseen tästä henkilöstä (check) tai tyyppi on näyttänyt ajan mittaan, että hän on luottamuksen arvoinen ja sydämellinen ihminen (check).
Kun luottamukseen yhdistetään hyvä ja lämmin sydän (=arvot), jaettu visio (=yhteinen päämäärä) ja halu tehdä töitä ja paljon (=asenne), on rekrytointi helppoa.
Taidot tulee näiden jälkeen.
Hire for attitude, train for skills.
Ei sillä etteikö kaikki meidän tiimissä olisi taitavia tekemisissään, mutta toimiva tiimidynamiikka on tärkeämpää kuin yksittäinen supersankari.
Alalle tuloesteet voivat olla yllättävän pienet
Kun lähdimme vuosi sitten tekemään Onervasta uutta versiota ja viemään sitä ympäri Suomen, (1. versio tehtiin jo 2014 ja se oli pienellä liekillä tuotantokäytössä 2014-2016) kysyi moni hoiva-alan toimija ja potentiaalinen rahoittaja:
- Entäs se tietoturva?
- Oletteko jutelleet Valviran kanssa?
- Muodostuuko tässä henkilörekisteri?
Ja edelleen näitä kysymyksiä tulee, lähes joka keskustelussa.
Monille sote-alalle siirtyminen tuntuu valtavalta harppaukselta byrokratian ja lainsäädännön kiemuroiden sekaan – sellaiseen soppaan, johon ei kannata nokkaansa laittaa.
”Herra jumala, siitähän joutuu linnaan!” Näin totesi eräs yksityisen palvelutalon vetäjä kun kerroin omaisviestinnästä.
Mutta ei joudu linnaan. Tietosuojasta pitää pitää huolta. Ja kyllä, henkilörekisterikin muodostuu. Ja kyllä Valviran, kuten Suomen Tietosuojavaltuutetun toimistonkin, kanssa on juteltu.
Ja kaikki nämä hoituu. Ei se ole rakettitiedettä. Ei vaadi edes kovin kummoista byrokratiaa.
Tehdään rekisteri- ja tietosuojaselosteet. Tehdään sopimukset. Haetaan asiakkailta suostumus viestintään. Sovitaan kuka on rekisterinpitäjä ja kuka henkilötiedon käsittelijä.
Varmistetaan, että ”tekniset ja organisatoriset” toimet ovat riittävät (käytetään suojattuja yhteyksiä, kaikki käyttäjät koulutetaan, ohjeistukset ovat riittävät, tiedon pseudonymisointi, tiedon minimointi…).
Onhan siinä pieni lista mutta olen itseasiassa yllättynyt kuinka helposti hommat ovat hoituneet. Ja nyt lakimies on varmistamassa vielä selustan, jotta me voidaan keskittyä myyntiin ja käyttöönottoihin.
Ja minä voin ottaa sokan irti blogikirjoituksissa…