Nuorempana halveksin tietokoneita ja nörttejä jotka olivat hyviä ATK:ssa. Halveksin nykymusiikkia, itsepuolustusta harrastavia kavereita, tyylikäästi pukeutuvia, niitä ketkä kävivät Lapissa laskettelemassa talvisin. Rikkaiden muksut.
Yhtenä kertana meikää ei kutsuttu pienen piirin luokkabileisiin joten halveksintalistalle pääsi puoli luokkaa. Ainakin hetkeksi. En olisi halunnutkaan mukaan.
Kun suljetaan jostain piiristä ulos tai kun pelkää tai kun ei ymmärrä jotain asiaa, niin usein asiasta tulee vähättelyn, halveksinnan ja joskus inhonkin kohde.
Tällöin moni hauska asia jää kokematta. Kuten koko 90-luvun musiikki. Monet hyvät bileet. Moni hyvä harrastus.
Tämä kaikki tuli mieleen kun luin Hesarin kolumnin: Päälleliimattu Startup-pöhinä kukoistaa suuryrityksissä.
Kirjoituksesta huokui bileiden ulkopuolelle jätetyn kaverin ääni. Tai sellaisen joka on bileissä ja katsoo muiden pitämää hauskaa ja itse istuu seinäruusuna mököttäen.
Itse olen ollut tuo seinäruusu aika usein. Tiedän paremmin ja olen tällaisten asioiden yläpuolelle. Hype sitä ja tätä. Pöh.
Startup-pöhinä ja teknologiahype ärsyttää
Jutussa oli paljon asiaa. Starup-pöhinä ja siihen liittyvät kliseiset hype-termit totta puhuen ärsyttää minuakin.
Odotas kun Slush koittaa niin sitten vasta pöhinää onkin ja ärsytys kasvaa. Kaikilla tuntuu menevän niin hyvin, hirveä meno päällä. Kaikki tekee cooleja juttuja. Oma vauhti alkaa hävettämään.
Moni yritys hyppääkin niin sanotusti bandwagoniin ja alkaa puhumaan ja esiintymään tietyllä tavalla vain koska olettaa että näin pitää tehdä. Jotta pääsisi imuun mukaan. Koska muuten voisi jäädä paitsi. Vaikka tekoälyn vallankumouksesta. Vaikka niistä vuosisadan bileistä.
Esimerkki: Yhdessä Twitter keskustelussa joku mainitsi että sijoittaja oli pyytänyt tai vaatinut startup-yrityksen lisäämään tuotteen mainospuheeseen että he käyttävät tekoälyä. Vaikka eivät käyttäneet. Vain koska se on nyt kuuma aihe.
Pöhinä ei aina vastaa arkea suomalaisissa yrityksissä
Olen tehnyt 15 vuotta liikkeenjohdon konsultointia isoissa julkishallinnon virastoissa, isoissa perinteissä teollisuusyrityksissä mutta olen mukana myös startup pöhinässä startup-yrittäjänä.
Käyn käynnistämässä niitä ”tekoäly” -projekteja, autan digitalisaatiohankkeissa, samalla luon omaa ”disruptiivista” tuotetta.
Joten kenttä on tuttu. Molemmilta puolilta.
Ja sanon suoraan että startup-pöhinä ja kaikki kliseet eivät ihan täysin vastaa suomalaisten yritysten arkipäivää. Tekemisen taso on edelleen hyvin perinteistä. Esimerkiksi koneoppimisen menetelmiä, tekoälystä puhumattakaan, vasta harjoitellaan, jos sitäkään.
Siksi digitalisaatio-launchit, hackatonit, slushit sun muut voi tuntua useimmilta pelkältä teennäiseltä sanahelinältä, joka toistuu vuodesta toiseen, kuten Hesarin artikkelissa kirjoittaja kokee.
Joskus pöhinä on parempaa kuin lamaantuminen
Päälleliimattu, teennäinenkin pöhinä on kuitenkin usein parempaa kuin paikalleen lamaantuminen, jatkuva muutosvastarinta ilman ratkaisuvaihtoehtoja, murjottaminen nurkassa.
Varsinkin jos toimiala on katoamassa alta pois. Kun maailma ja kulutustottumukset muuttuvat hurjasti. Kuten käy esimerkiksi media-alalla. Silloin on vähän pakko tehdä jotain.Olen nähnyt keskivertotallaajaa enemmän yrityksiä konsulttiurani aikana, noin 5-10 firmaa per vuosi. Ja noin kokonaisuutena edelläkävijyys, ketteryys, innovatiivisuus, kokeilukulttuuri ei ole leimaavaa suurimmassa osassa yrityksiä.
Jos näitä ominaisuuksia saadaan ujutettua yrityksiin, vaikkakin teennäisesti kaiken maailman hackatonien kautta, on se vain hyvä asia.
Ja kun business katoaa alta, pitää petrata toimintaa, pitää uudistua(kin). Tällöin nuo kaikki on tarpeen. Sillä me tarvitaan ketteryyttä, rohkeutta, uudenlaisia ajattelumalleja…
”Silti toiminta näyttäytyy jotenkin epätoivoisena. OLO on samanlainen kuin silloin, kun näkee vanhan ihmisen, joka yrittää pukeutua liian nuorekkaasti.”
Eikö perinteinen suuryritys saisi uudistua? Epätoivoisempaa tai säälittävämpää on olla tekemättä mitään kun laiva uppoaa.
Ehkä tämä maa tarvitsee vähemmän niitä, ketkä arvostelevat sitä miltä toiset näyttävät ja enemmän niitä ketkä nauttivat uuden tekemisestä ja toisten tukemisesta.
Muutos alkaa pinnasta
Joskus muutos alkaa pinnasta. Sanoista mitä käytämme. Hymy huulilla, vaikkakin väkinäinen, erittää endorfiinia ja saa meidät oikeasti tuntemaan paremmalta. Tekohymy muuttuu oikeaksi hymyksi.
Samalla tavalla sanoilla on iso merkitys kun kitketään syrjintää pois yhteiskunnastamme. Muutos alkaa puheesta. Puheita seuraa teot.
Joskus muodolla on siis merkitystä. Joskus pitää tökkiä eteenpäin. Kaikki tietää, että firman virkistyspäivän väkinäisesti keksityt aktiviteetit, joissa noustaan olutkorien päälle, ovat vaivaannuttavia. Mutta joskus vaivaannuttava aktivointi on parempi kuin ei mitään.
Startupini, Onerva Hoivaviestintä, toimii sote-sektorilla. Muutama julkisen puolen sote-toimija on sanonut, että kaiken tämän Sipilän hallituksen ajaman iteratiivisuuden, kokeilukulttuurin, kärkihankkeiden ja pöhinän jälkeen, on heillä henkilökunnan piirissä todella helppo lähteä uusiin juttuihin mukaan.
Heidän ajattelumalli, ’mindset’, on muuttunut. Hyvin perinteisellä hoiva-alalla ja vieläpä julkisella kuntatoimijalla löytyy jossain määrin enemmän uudistusmielisyyttä tai kokeiluhalua kuin yksityisistä yrityksistä, joiden elinehto on uudistuminen.
Ja pöhinä, startup-ajattelumalli, kokeileminen… ovat saaneet aikaan tuon muutoksen.
Joskus kannattaa siis lähteä niihin bileisiin, joissa ei soiteta pelkästään 60-luvun musaa. Saattaa löytää jotain uutta.
Itseäni ainakin ärsyttää Slush-pöhinässä se, että kaikenmaailman ekonomit ja muut huijarit yrittää omistaa IT-alan, vaikkeivat 1) tajua IT:stä mitään, ja 2) ole edes kiinnostuneita teknologiasta oikeasti.
t. web designer ja developer, joka on upottanut ammattitaitoonsa enemmän tunteja kuin keskimääräinen ekonomi kaikkeen koulutukseen koko elämänsä aikana