Kun vuorokauden tunnit ei riitä

”Tunnit ei vuorokaudessa riitä.”

Tuleva asiakas totesi eilen kun yritin buukata palaveria. Sain hetkelliset pakit. Palaverin siirron jonnekin tulevaisuuteen.

Meidän orastava suhde alkoi reilu kuukausi sitten kun pidettiin hyvä palaveri ja käsillä oli useitakin eri vaihtoehtoja tehdä yhteistyötä. Kyseessä on iso toimija ja tietenkin ajattelin, että nyt tässä on tie auki taivasta myöten.

Vaikka nyt tulikin hetkellisesti pakit niin tuo asiakkaan lyhyt mutta yli-rehellinen kommentti oli jotenkin lohdullinen. Ei:n kuuleminen ei tuntunut näin yhtään pahalta.

Osasin välittömästi samaistua siihen ja tiesin miltä hänestä tuntuu koska olen itse samassa tilanteessa. Tunnit ei riitä. Kiire on älytön.

Teki mieli lohduttaa häntä. Vaikka oli itse juuri kieltäytynyt palaverista.

Kiire estää isojen juttujen rakentamisen

Tilanne on kokolailla sietämätön. Meillä on kaikilla niin älytön kiire että ei ehditä tekemään oikeastaan mitään järkevää.

Hyvät myyjät ja mahdolliset yhteistyökumppanit koittaa ottaa yhteyttä mutta minulla ei ole aikaa vastata heidän posteihin tai puheluihin. Monet isot jutut meinaa mennä sivusuun.

Vähän aikaa sitten olisin saanut minulle maksetun mutta kollegoiden mukaan erittäin laadukkaan myyntikoulutuksen. Kouluttaja koitti saada yhteyttä puhelimitse lukuisia kertoja. Laittoi tekstiviestiä, mailia, soitteli taas.

Ei saanut.

Yritti toimittaa hänelle maksettua ja minulle ostettua pakettia mutta minulla oli niin kiire, että en saanut edes vastaanotettua sitä.

Eikä homma toimi yhtään paremmin toiseen suuntaan kun minä olen yhteydessä omiin asiakkaisiin. Soitan, mailaan, tekstaan… nada.

Parhaiten saa yhteyttä somessa koska siellä ollaan niin dopamiini-koukussa kaikkeen välkkyvään kuten joku vastikään totesi.

Suuret jutut rakennetaan yhdessä – pitää antaa aikaa löytää toisemme

Tilanne on järjetön. Sillä me tarvitaan toisia. Menestys rakennetaan verkostojen ja hyvien yhteistyökumppaneiden varaan. Ekosysteemien.

Ei niitä voi rakentaa jos ei ole aikaa lukea edes maileja saati vastata niihin. Tai käydä paria puhelua päivässä.

Kumppanuuksia rakentaminen vaatii aikaa. Se vaatii seurustelua ja punaviintä. Varsinkin sitä.

Pahinta on kuitenkin se, että ei ole aikaa ajatella ja suunnitella.

Kirjoittaminen kärsii kiireestä

Blogeja ei ole ilmestynyt. Ei vlogeja eikä podcasteja. Se tarkoittaa, että ajattelutyötä on tehty aikalailla vähän.

Sillä kirjoittaminen on ajattelutyötä. Kun kirjoittaa yrittämisestä, tuotteistamisesta, markkinoinnista, myynnistä… samalla prosessoi, suunnittelee, visioi, jäsentää ajatuksiaan.

Ja se on ensiarvoisen tärkeää.

Niinpä päätin, että nyt joulun lähestyessä alan sanomaan kiireelle ja juokseville jutuille enemmän ei. Vastailen enemmän maileihin ja soittoihin.

Kirjoitan pari-kolme bloggausta ihan vain lämpimikseni. Pistääkseni taas ajatukset juoksemaan. Kuvaan ehkä vlogin.

Uuteen vuoteen pitää valmistautua terävin mielin ja suurin aatoksin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *