Koripallopelistä tuli voitto

Voitettiin tiistaina korispeli. Ensimmäinen liki vuoteen. Emme ole kovin hyviä ja siksi tällaisesta merkkitapahtumasta pitää toki kirjoittaa blogi.

Voitosta teki merkittävän kaksi asiaa.

Ensinnäkin se tapahtui Äänekosken koripallopyhätössä, Hiskinmäen koulun koripallosalissa. Salissa, jossa on pelattu käsittääkseni koriksen SM-sarjaa joskus 70-luvulla. Salissa jossa olen käynyt itse pelaamassa ensikertaa liki 30 vuotta sitten.

Nyt tuo koulu on suljettu sisäilmaongelmien vuoksi ja koripallopyhättö myyty viereiselle sellutehtaalle. Tämä oli todennäköisesti meikän viimeinen peli Hiskinmäellä.

Toinen syy makealle voitolle on se, että meitä oli kasassa kokonaiset 5 miestä.

Korispeliin saa ilmoitaa 12 miestä (5 kentälle kerralla) ja normaalisti meidän kuntosarjapeleissä 8 miestä on optimi. Silloin saa huilata riittävästi mutta pääsee pelaamaan paljon jotta pysyy hyvä ote palloon.

5 miestä on no-go. Ilman yhtään vaihtomiestä ei kannata yleensä edes lähteä pelimatkalle. Aina on vaarana, että ennen puoliväliä joku taittaa peukalon ja loppupeli pelataan neljällä miehellä ja yhdellä vajaakuntoisella kuten meille kävi.

Silti tuli voitto.

Mikä oli voittomme salaisuus ja millainen aasinsilta saadaan yrittämiseen?

Kun resurssit viedään pois, keskitytään olennaiseen

Pelaaminen 5 miehellä on vähän sama kuin vetäisi startup-yritystä. Resurssit on riisuttu. Ei ole rahaa, ei ole henkilöstöä, ei ole asiakkaita – mutta pitäisi taistella voitosta.

Silloin auttaa kun keskittyy olennaiseen. Yksinkertaistaa. Ei hötkyile. Hyödyntää vahvuuksiaan.

Meillä Äänekoskella homma toimi seuraavalla sapluunalla:

  • hyökkäyksiin käveltiin rauhassa. 5 miehellä ei juosta nopeita.
  • puolustus oli paikka (vaihtoehtona miespuolustus). Pienessä salissa ja isolla miehellä korin alla oiva ratkaisu
  • Pallo ei turhaan pompoteltu. Se on aina riski. Harkittuja syöttöjä. Pallo korin alle parhaille korintekijöille ja isolle miehelle. Nosto koriin tai vastustajan virhe. Ei kikkailuja.

Super-yksinkertaista peliä, jota jauhettiin 40 minuuttia samalla sapluunalla. Sillä sapluunalla pelattiin paras peli vuoteen.

Useampi pelaaja rosterissa olisi antanut mahdollisuuden huilata mutta se olisi aiheuttanut mahdollisuuksien ylenpalttisuuden. Olisi lähdetty häröilemään.

Sama yrittämisessä. Kun ei ole resursseja, on pakko yksinkertaistaa.

  • Valitse tarkoin asiakkaat kenelle myyt
  • Valitse tarkoin kanava mitä kautta myyt/markkinoit
  • Keskity tuotekehityksessä vain ja ainoastaan olennaiseen (tai älä tee sitä laisinkaan, tietyssä vaiheessa myyminen voi olla parempi vaihtoehto)
  • Keskity vahvuuksiin: tee itse 1-2 asiaa missä olet paras. Ulkoista kaikki muu. Jos et voi ulkoistaa, mieti onko asia välttämätöntä tehdä laisinkaan.
  • Aina tuotosten ei tarvitse olla viimeisen päälle, joskus se, että saa valmista on tärkeämpää

Yksinkertainen on kaunista ja asioista luopuminen on joskus tuskallista. Olla tekemättä asioita. Tästä syystä startup-yrittäminen onkin kiehtovaa, verrattuna miljoonahankkeiden vetämiseen, joissa riittää niin budjettia kuin väkimäärää.

Näitä samoja niukkuuden periaatteita tai ”etuja” hyödynnetään kun rakennetaan niitä prototyyppejä, MVP:tä (minimum-viable-product) tai kun hyödynnetään esim. Google Venturesin kehittämää Sprint-menetelmää.

Tämä on myös asia mitä monien isoissa yrityksissä tai isoissa projekteissa työskentelevien on vaikea ymmärtää tai oppia. Miten tehdä jotain vähäisillä resursseilla.

Entisen Ison pomon voi startup-yrittäjänä vaikea olla riittävän nöyrä jauhaakseen ja jauhaakseen matalantason duunia. Tehdä vaikka myyntiä hattu kourassa. Tai koodarin koodata proto 1 päivässä.

Tiedän, että monelle koodarille tuo on mahdoton tehtävä, edes ajatustasolla. Toiset syttyvät haasteesta. Samoin koriksessa toiset näkevät 5 miehellä pelaamisessa mahdollisuudet, toiset luovuttavat ennen peliä.

Tärkeintä on ymmärtää, että on kyse ihan eri pelistä. Taktiikka täytyy muuttaa vastaamaan resursseja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *