Likainen Tusina (1967) on sotaelokuvien huippuja. Lee Marvin, Charles Bronson, John Cassavetes… Oman aikansa äijien tähtisikermä siis.
Leffassa joukko kuolemaantuomittuja vankeja saa mahdottomalta kuulostavan itsemurhatehtävän. Kun vaihtoehtona on kuolemantuomio tai pakkotyö, voi hyvinkin lähteä taistelemaan natseja vastaan Ranskaan. Jos selviää hengissä, on palkkiona armahdus.
Likainen tusina tuli mieleen kun pohdin startup-yritykseen uuden väen rekrytoimista.
Eronneet, karanneet ja epätoivoiset
Startupiin, joka on vielä etsikkovaiheessaan ja jossa vielä mietitään mistäs sitä rahaa saataisiin, on rekrytointi erityisen haasteellista.
Oppikirjojen mukaan pitäisi palkata vain alan huippuja. Mutta haasteena on, jos et voi maksaa laisinkaan palkkaa tai palkka on pari tonnia kuussa.
Kun tämä alan huippu voi toisessa firmassa saada 6000-8000€ kuukaudessa, kesälomat, liikuntasetelit ja muut herkut päälle, on vaikea motivoida ottamaan lopputiliä ja hyppäämään firmaan jolla ei ole välttämättä vielä edes liikevaihtoa ja rahoitus ehkä loppuvuodeksi jos laisinkaan.
Tietenkin voit motivoida osakkuudella. Mutta osakkuudet ei lämmitä jos firma ei lähdekään liitoon ja homma tyssää parin kuukauden päästä siitä kun otit loparit turvallisesta palkkarengin asemasta.
Siksipä startupiin onkin helpompi palkata näitä Likaisen Tusinan kavereita. Eksyneitä, eronnneita, erotettuja. Ehkä myös niitä sekopäitä, hankalia tapauksia.
Epätoivoiselle startup voi olla hyvä oljenkorsi. Tai ainoa.
Ja startupille epätoivoinen voi olla ainoa vaihtoehto.
Ei ihan ideaali lähtökohta rekrytoinnille mutta joskus ei ole muita vaihtoehtoja. Etenkin siinä alkuvaiheessa. Toinen juttu kun businessidea on validoitu ja pari rahoituskierrosta on takana. Silloin bandwagoniin hyppääjiä taas riittää.
Päihderiippuvaiset maailmanparantajat
Joskus mukaan löytyy niitä alan huippuja. Ei rahan perään vaan he uskovat firmaan, sen visioon. Heillä saattaa olla kyltymätön halu, kenties pakko, muuttaa maailmaa. Tehdä jotain isoa.
Tuota halua ja pakkoa on ulkopuolisen vaikea tajuta. Se on vähän kuin päihderiippuvuus. Sivustaseuraajan on vaikea ymmärtää sitä touhua.
Miksi heittää hukkaan turvallinen, varakas tulevaisuus? Miksi vaarantaa terveys?
Joskus vaan on.
Näiden kanssa lähdetään sitten sille mahdottomalle tehtävälle. Koska vaihtoehto olisi jotain huonompaa.
