Kävin taas tapaamassa sijoittajia. Tällä kertaa Pariisissa Hello Tomorrow -konferenssissa.
Tällä kertaa palaute oli positiivista, niin kuin se kansainvälisten sijoittajien osalta usein onkin. Ehkä siinä on ripaus tarpeetonta kehumistakin. Siinä vaiheessa kun kuulee ylisanoja kuten ”amazing” ja ”superb”, alkaa automaattisesti epäilemään puhujan intressejä.
Härmäläinen sanoo usein suorempaa. Tai ei sano ollenkaan.
Mutta kiitosta ja kehuja kuulee mielellään, vaikka kuinka teennäisiä olisikin.
Nimittäin haukkuja tässä hommassa saa päivittäin ja usein ihan pyytämättä.
Lapsesi on tosi ruma, voisiko sitä vähän muokata paremmaksi?
Syksyllä sain yhteydenoton joltain tyypiltä, jota en muistanut tavanneeni. Hän halusi auttaa ja vinkata meidän Onervasta ulkomaiselle sijoittajalle.
Pian hän saatti minut yhteen sijoittajan kanssa joka pyysi pitch deckiä. Toimitin sen. Pian sain palautteen.
”Valitettavasti palvelunne ei sovi meidän portfolioon. Lisäksi markkinoilta löytyy paljon parempia ja pidemmälle vietyjä vaihtoehtoja. Teidän tuote on paska ja sinä olet paskimmista paskin. Haista jätkä vittu.”
Okei, tuon alkuosan keksin itse mutta muuten meni jotakuinkin näin. Muistaakseni.
Ja tämä oli ihan okei ja arvostan kaikkea palautetta. Sitä, että joku kokeneempi viitsii nähdä vaivaa ja antaa rehellistä palautetta.
Mutta ei ollut eka kerta, että pyytämättä otetaan yhteyttä jotta voidaan palauttaa maanpinnalle ja kertoa miten hölmöä on laittaa rahaa tällaiseen.
Ja vaikka kuinka koittaa kasvattaa itselleen paksun nahan ja toisaalta kokee olevansa ”koutsattava” (sijoittajien termi sille, että kuuntelet heidän vinkkejä), niin kyllähän se aina pikkaisen vihlaisee.
Se yritys tai tuote on yrittäjälle kuitenkin kuin oma lapsi. Oma rakas idea, jota on vaalittu, hellitty, kasvatettu hikeä, kyyneliä ja (satoja)tuhansia euroja säästämättä.
Sitten joku tuntematon tulee kadulla vastaan. Pysähtyy lastenrattaiden kohdalle, kurkkaa kullannuppuasi ja toteaa miten ruma ja tyhmä sun lapsesi on. Ja miten hölmö sinä olet kun kasvatat sitä.
Jos se on hyvä tyyppi, antaa ehkä vinkkejä miten tenavastasi saisi paremman. Tai kehoittaa heivaamaan lapsen ja panostamaan johonkin toiseen, potentiaalisempaan naperoon.
Sellaista yrittäminen on aina joskus.
Välillä on sitten niitä huonojakin päiviä kun joku sanoo oikeasti ikävästi ja menee tunteisiin.
