Itsenäisyyspäivä lähestyy. Tuntematon tulee telkkarista.
Kariluoto se taisi sanoa, että ei saa jäädä tuleen makaamaan.
Eräs terveysalan teknologiayrittäjä totesi taas minulle, että ei kannata jäädä soteen makaamaan.
Viitaten alan hitauteen ja ostamisen nihkeyteen. Joskus täytyy vain vaihtaa toimialaa ja tehdä kauppaa siellä missä se käy.
Enkä syytä.
Sotessa nimittäin yrittäjältä palaa helposti rahat, hermot ja monta askia tupakkaa ennen kuin kalliit investoinnit maksavat itsensä takaisin.
Annatko ilmaiseksi?
Mekin kuulemme usein ensimmäisenä asiakkailta: ”Ei ole rahaa. Saako ilmaiseksi?”
Se on outoa kun kaupungin vanhushoivan budjetti on reilusti 100 miljoonaa euroa vuodessa ja puhutaan muutaman tonnin projektista, jolla haetaan kymmenien tai jopa satojentuhansien vuosittaisia säästöjä.
Ja samaan aikaan resurssipula on valtava, alan maine kurja, rekrytointi vaikeaa, AVI uhkaa sulkea putiikin toisensa perään. Iltapulut revittelee toinen toistaan karmeampia otsikoita. Paska ei ole enää tuulettimessa vaan me tarvotaan siinä kainaloita myöten. Ja suuret ikäluokat ovat vasta siirtymässä hoivan piiriin. Snorkkeleille tulee kohta käyttöä.
Teknologialta odotetaan paljon mutta investointihalukkuus siihen on nihkeää.
Samaan aikaan seireenit rajan toisella puolella huutelee: ”Tule yrittäjä tänne niin saat leivän päälle vähän voitakin!”.
Seireeneillä tarkoitan tietenkin toisia toimialoja, teollisuutta, kauppaa jne. Ja leivällä ne tarkoittaa, että me maksetaan sulle prototyypistä 50 000€ ja valmiista tuotteesta +200 000€. Ne nauraa jos tarjotaan kymppitonnilla jotain. Saati, että jollain olisi otsaa pyytää ilmaiseksi.
Sotessa taas jos menet antamaan ilmaiseksi, saattaa myynti kestää silti ensimmäisestä kontaktista helposti kolme vuotta ja koko matkan ajan asiakas sanoo, että tälle ratkaisulle on huutava tarve.
Mutta niin kuin ne sanovat, todellinen product-market fit on löytynyt vasta sitten kun asiakas maksaa palvelusta.
Hyvää yrittävät hölmöt
Terveysalalle siirtyneet (teknologia)yrittäjät ovat täällä yleensä muutamasta syystä:
- halutaan tehdä hyvää
- halutaan ratkoa isoja ongelmia, joilla on todellista merkitystä yhteiskunnalle
- halutaan päästä käsiksi isoon markkinaan (esim. globaali kotihoidon markkina kasvanee 500 miljardiin dollariin vuoteen 2025 mennessä)
Voidaan kehitellä ruuan tilausappeja nuorille maailman sivu tai muuta näppärää mutta eihän tämä nyt ole oikeasti ongelma. Kyllä minä sen ruuan saan itselleni ilman appia (on toki niitä ketkä eivät sinne kauppaan pääse ja kotiinkuljetus on ainoa vaihtoehto, näin myös meillä vanhuspuolella).
Tai puheohjaus. Maailma keskittyy tekemään puheohjausta kuluttajille, jotka osaavat jo käyttää kaikkia mahdollisia muita käyttöliittymiä. Joiden silmät, pää ja hiirikäsi toimii moitteettomasti. Onhan se ihan kiva, että voin operoida kotini laitteita ja valaistusta puheella mutta kyllä pystyn nostamaan perseeni sohvalta ja sammuttamaan valot käsipelilläkin.
Puhekäyttöliittymiä tarvitseekin ne kenelle perinteiset käyttöliittymät eivät toimi. Kädet eivät pysty käyttämään älypuhelinta, silmät eivät näe näyttöä. Heille, esimerkiksi ikäihmisille, puhe ja siihen kytketty virtuaaliavustaja voi olla ainoa käyttöliittymä erilaisiin palveluihin.
Siksi me ollaan täällä. Ratkomassa (ainakin omasta mielestä) oikeita ja isoja ongelmia.
Mutta onko ne niin isoja tai niin oikeita, jos niistä ei olla valmiita maksamaan?
”Oletteko mielenvikainen?”
”Herra kapteeni. Tällaista kysymystä ei epäilyksenalainen voi koskaan itse ratkaista. Sen asian määrittelee ympäristö.
Mis sie tarvitset oikei hyvvää naista/miestä. Täs siul on sellane.
Tapaamani (sote)yrittäjät on kovia luita. Monella on 20 vuoden kokemus kansainvälisestä liiketoiminnasta, yleensä johtotehtävistä. Osa on huippuälykkäitä. Tai hiton sitkeitä tyyppejä. Jotkut molempia. Heidän taidoille olisi valtava kysyntä. Ja niistä oltaisiin valmiita maksamaan kova hinta.
Mutta he ovat päättäneet käyttää taitonsa ja kokemuksensa nimenomaan sote-alalla. Usein sijoittaen elämänsä aikana kertyneet säästöt.
Eli meillä on valtavia ongelmia ratkaistavana, valtava markkinapotentiaali ja todella lahjakkaita ja sisukkaita yksilöitä ja tiimejä, jotka tekevät upeita tuotteita. Mutta nämä eivät kohtaa.
Ja koska yrittäjän pitää pysyä hengissä, löytää hän nopeammin liikkuvan markkinan toiselta toimialalta.
Se on sääli.
Mutta me ollaan vielä täällä. Kaupunki ja yritys toisensa jälkeen kääntyy asiakkaaksi. Maksaakin palveluista. Tukena meillä on sote-alan yksittäisiä sissejä ja valontuojia. Jotka haluavat uutta teknologiaa alalle ja puskevat sitä organisaatioihin ja auttavat meitä yrittäjiä eteenpäin.
Heitä on niin Oulussa, Raumalla, Saarijärvellä. Kuopiossa ja Turussa. Liedossa. Jyväskylässä, Porvoossa, Porissa, Kokemäellä. Multiallakin. Lauttasaaressa, Ruskeasuolla. Ja lisää tulee.
Ilman heitä ei oltaisi mitään.
Rakkaudesta ja kiitollisuudesta huolimatta, saatetaan kyllä tehdä harkittuja syrjähyppyjä ja spin-offeja toisille toimialoille, jotta saadaan sitä voita leivän päälle.
Sillä samalla kun kassa paisuu vieraissa pöydissä ruokaillessa, myös teknologiamme kehittyy ja tämä voidaan tuoda sitten kypsempänä ja valmiimpana sote-puolelle. Kun ovat valmiita.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
